Genheit Esther

Musta tuntuu kamalalta sanoa tämä, mutta Esteri on ehottomasti tallin passiivisin kaakki, eikä mulle ole vieläkään selvinnyt, miten se on voinut kisata niin hyvällä menestyksellä. Kai siihen on vaadittu paljon verta, hikee ja tuskaa. Kaikesta huolimatta mä samaistun siihen tammaan. Miksi tehä muuta kun voi syyä ja kasvattaa vyötärönympärystä? Sounds like plan.

Hoitaessa Esteri on arvatenki sellainen todellinen laiskanpulskea pullakasa, mutta se ei yllätä ketään. Onhan se aika symppis kun se roikottaa päätään alhaalla, ja ihmettelee, miksi sen kaula höllyy niin oudosti kun siihen rapsuttaa. Ainoa vähemmän kiva kohta hoitajalle on oikeestaan se, että jos sä meinaat saada sen pään ja kaulan harjattua, se alhaalla roikkuva pää pitäisi saada ylös. Luultavasti sen saa riuhdottuu sieltä kyllä joten kuten ylös ainakin millisekuntiksi. Tosin vaan silloin kun Esteri on jo ehtiny koluta karsinan lattian tyhjäksi ihan kaikesta. Siis mikään ei oo siltä turvassa, edes purukuivike. Jos maahan on jäänyt jotain, niin turha toive että se jaksaisi nostaa päänsä ylös. Sori. Menetetty tapaus. Silloin sun kannattaa ihan vaan luovuttaa ja kyykistyy alas ja yrittää harjata sen pää ja kaula silleen.

Jos sä saat sen satulavyön kiinni, sä oot aika taituri. Terveisin, tammalla on ihan ylipitkä vyö joustoilla ja silti se ei meinaa mennä kiinni ees ekaan reikään. Se luultavasti tarvisi joko koulusatulan tavallisella vyöllä tai vaan ihan jollein shireille meinatun vyön, että sen saisi kiinni muutenkin. Nyt kun ne joustot paukkuu maksimejaan ihan heti ja käytössä on jo pisin vyö mitä valmistajalta löytyy.

Selässä voisi periaatteessa nauttia. Esteri ei kyllä nimittäin ainakaan lähe alta. Vaikka se säikähtäisi kuoliaaksi, ei se liikahdakaan. Liikahtaminen nimittäin vaatisi sitä, että se hilaisi sen paksun takamuksensa johonkin muualle, missä se nyt on. Se olisi liikuntaa, ja liikunta polttaa niitä vaivalla syötyjä tuhansia ja tuhansia kaloreja, mitä tamma on ennen ratsastusta suuhunsa lapannut.

Mulle on yhä hämärän peitossa, miten tolla tammalla on nii paljon kisatuloksia. Hyviä sellasia. Niinä hyvinä päivinä kun se liikkuu, niin se liikkuu kunnolla sen viisi metriä. Oli se sitten kärryjen eessä tai satula selässä. Mutta se ei liiku. Muualle kun ruuan ääreen. Ehkä sillä on ollu aina kisoissa porkkana kepin nokassa viemässä sitä eteenpäin. Ei se oo voinu muuten liikkua. Se ei vaan oo mahdollista. Koska Esteri on Esteri. Se ei liiku.

Maastossa tamma voisi olla aika kova peli ainakin puskatädeille. Varmin hevonen ikinä. Tosin ensin se pitäisi saada liikkumaan. Tosin metsätiet on aika helppoja tammalle liikkua - se matelee niitä pitkin. Ja arvaatteko miksi se liikkuu? No ihan vaan siksi, että se keskikaistaleen ruoho ei ole loputonta. Kun yksi kohta on kaluttu, siirtyy meijän paksukainen puoli metrii eteenpäin ja kaluaa sitten sen alueen. Yksinkertasta ja tehokasta. Mutta jos se eksyy sinne tienpientareiden loputtomille ruohoapajille on peli kyllä menetetty. Ehkä kannattaa kaivaa se aifouni taskusta ja soittaa joku trailerin ja kauraämpärin kanssa paikalle. Jos ollaan niin isolla tiellä että auto pystyy tuleen sinne.

- Sukuselvitys

i. Raneren nvh, 139cm, rnhkko	ii. Radar	iii. Edward SWE
		iie. Hilma
	ie. Avskilda	iei. Revligt
		iee. Arlanda
e. Etsende nvh, 141cm, rnhkko	ei. Strula	eii. Kolbjørn
		eie. Svanhild
	ee. Kjersti	eei. Didrik
		eee. Margunn

- Jälkeläiset

Varsa	Syntynyt	Isä	Omistaja
t. Ellinor Genheit	14.02.2017	i. Brynhild Bifrost	VRL-13320
o/t.	00.00.0000	i/e.	VRL-

- Ominaisuuspisteet

KERJ: 76.9 p. (vt 0)	WRJ: 1930.93 p. (vt 5)
ERJ: 2004.05 p. (vt 5)	KRJ: 2466.67 p. (vt 6)
VVJ: 3831.57 p. (vt 8)	ARJ: 1929.67 p. (vt 5)

- Päiväkirja

16. tammikuuta 2017: Kouluvalmennus (kirjoittanut Veera Ruusula)
Norjanvuonohevoset ovat omastakokemuksestani laiskoja ja hieman juntteja ratsuja, eikä Miivin maneesille tuoma Esteri näyttänyt tästä tekevän poikkeusta. "En lupaa mitään liitokaviota tai ihmeitä tämän kanssa.", Miivi varoitteli, kun nousi tammansa selkään. Pulskean pyöreä tamma seistä nökötti pää riipuksissa ja lähti laiskasti liikkeelle. Katselin hetken ratsukon menoa, ja hieman tahmealtahan se näytti.

"Nyt pistetään ihrat liikkeelle", tokaisin ja patistin ratsukon tekemään nopeita käynti-pysähdys siirtymiä, joista siirryttiin nopeasti ravi-pysähdys siirtymiin. Esteri oli alkuunsa todella tahmatassu ja vastasi Miivin apuihin monen metrin viiveellä. Sinnikkäästi nainen ratsasti tammaansa eteenpäin, ja homma lähti pikkuhiljaa rullaamaan. Esteri alkoi siirtymään nopeammin askellajien sisällä ja se alkoi ottamaan takajaljokansa paremmin kroppansa alle. Miivi sai lähteä tekemään kolmikaarista kiemurauraa, jossa tehtiin edelleen nopeita ravi-pysähdys siirtymiä. "Nythän se alkaa jo näyttämänä hevoselta", kehaisin, kun ratsukko suoritti täydellisen siirtymän pysähdykseen ja siitä reippaaseen raviin. Tämän tehtävän jälkeen siirryimme työstämään kahdeksikolla ravisiirtymiä. Alku oli haparoivaa ja Esteri meinasi muutaman kerran valahtaa alkutunnin tahmailuun, mutta Miivi sai nopeasti siirrettyä sen vireystilan takaisin. "Onhan tuossa vielä paljon työstämistä, katsellaan miten se huomenna toimii valjakkokärrien edessä", päätin valmennuksen.

17. tammikuuta 2017: Valjakkovalmennus (kirjoittanut Veera Ruusula)
Hämmästyin kun Miivi kertoi, että Esterillä on kisattu vaativalla tasolla valjakkoajossa. Eilisen kouluvalmennus ei ollut nimittäin oikein vakuuttaneet minua norjanvuonohevosen taidoista. Lähdin kumminkin valmistelemaan päivän valmennusta positiivisella mielellä ja olin innokas näkemään Esterin kärrien edessä.

"Ohhoh, sehän meni näppärästi.", ihastelin, kun valjakko oli suorittanut pellolle rakentamani pujottelu ja tarkkuustehtävän mallikkaasti. Esteri pääsi totaalisesti yllättämään ja se kulki kärrien edessä kuuliaisesti, mutta hieman matalassa muodossa. Myös sen takajalkojen työskentely oli hieman vaimeaa, jota lähdimmekin tuolla tarkkuusradalla työstämään. Miivi joutui tekemään paljon kääntäviä harjoituksia eri askellaji temmoissa. Esterin kokoamiskyky ja takajalkojen työskentely parani pikkuhiljaa ja valjakon menoa oli oikein ilo katsella. "Enpä olisi eilisen jälkeen uskonut, että saisimme näin hyvin tämän valjakkovalmennuksen vedetyksi. Sehän meni erinomaisesti Miivi", päätin valmennuksen tältä erää.