Hochspannung

KTK-III

Paistinpannu on vähän höntti ollakseen kuitenkin ihan kapasiteetikas kilpuri. Sitä saa herätellä ratsastuksen alkuun reippaasti, eikä se silti tunnu oikein innostuvan mistään. Esteilläkin usein tuntuu siltä, että ori saattaa unohtaa hypätä. Jotenkin Paistinpannu on silti kerännyt mukavasti mainetta kilpailuista, mutta miten, se ei ole kenenkään tiedossa.

- Sukuselvitys

i. Höhen	ii. Helfried
	ie. Edel
e. Eifer	ei. Macht
	ee. Entdeckung

i. Höhen tuli tunnetuksi myös hevosurheilua vähemmän seuranneille henkilöille. Ori oli ratsastajansa kanssa edennyt huipulle asti ja pääsi osallistumaan olympialaisiin. Maastoesteillä heidän matkansa kuitenkin katkesi lyhyeen, ori kaatui esteellä. Kaatuminen aiheutti ratsastajan vakavan vammautumisen ja Höhenin siirtymisen oloneuvokseksi. Jalostukseen ennen onnettomuutta kaivattu ori ei enää epäonnisen tapahtuman jälkeen kiinnostanut kasvattajia samalla tavalla, mutta hyvän määrän varsoja miellyttäväluontoinen ori siitä huolimatta sai. Ori kuoli 23-vuotiaana luonnollisista syistä.

ii. Helfried teki uransa pienemmän mittaluokan kansainvälisissä kilpailuissa, yhden tähden kansainvälisiä kilpailuja korkeammalle orin ja ratsastajan taidot sekä potentiaali eivät riittäneet. Hyvärakenteinen ori napsi niistä kilpailuista oikein mukavasti sijoituksiakin, ja nousi melko suosituksi jalostusoriksi. Se sai useamman sata jälkeläistä ympäri Eurooppaa, muutaman kai Yhdysvalloissakin. Sen jälkeläisistä paljastui monenlaisia hevosia, niin olympiaratsua kuin tätikuljetinta.

ie. Edel eli melko tavallisen, suvukkaan siitostamman elämän. Ratsuna tamma osasi vain perusasiat, sen ratsastukset rajoittuivat lähinnä siihen, että tamman kuntoa hieman kohotettiin, jotta tiineys sujuisi helpommin. Raudikko tamma oli hyvä emä varsoilleen, joita se saikin rutkasti, yhteensä 13 kappaletta. Vielä varsinaisen siitosuransakin jälkeen, eläkkeelle siirryttyään, tamma päätyi kahdesti hoitamaan sijaisemän tehtäviä orpovarsoille. Tamma sopi myös tähän rooliin kuin nakutettu, ja se tuntui nauttivan roolista. Ne muutamat kesät, jotka se elämänsä aikana vietti ilman varsoja olivat sille kaikista vaikeimpia, niin vahvat äidinvaistot sillä oli.

e. Eifer kilpaili nuorena ikäluokkakilpailuissa kohtuullisella menestyksellä omistajansa kanssa. Ruunien ja orien kanssa puuhastelemaan tottunut omistaja ei kuitenkaan tullut täysin toimeen tuittupäisen tamman kanssa. Kun nimekäs hevoskasvattaja pyysi viisivuotiasta Eiferiä itselleen muutamaksi seuraavaksi kaudeksi liisinkiin, suostui tamman omistaja mielihyvin. Tamman vanha, laadukas suku pääsisi oikeuksiinsa sen varsojen kautta ja omistaja saisi taskuunsa hieman kahisevaa ja vapautuisi oikukkaasta tammasta. Eiferin liisaus jatkui pidempään kuin alkuun oli suunniteltu, ja tamman ollessa yhdeksän solmittiin siitä vihdoin omistajanvaihdospaperit.

ei. Macht kilpaili pääasiassa esteradoilla, mutta pääsi starttaamaan myös kentässä vuokraajansa kanssa, orin omistajaa kenttäratsastus lähinnä hirvitti. 140cm esteitä parhaina vuosinaan hypännyt ori ei ollut mikään kaunis kukkanen, hädin tuskin kantakirjaan päässyt ori ei ihastuttanut rakenteellaan tai luonteellaan. Sen suku oli kuitenkin upea osoitus ikivanhasta, saksalaisesta hevoskasvatuksesta, joten oria käytettiin jalostuksessa enemmän, kun sitä ilman hienoa sukua käytetty.

ee. Entdeckung kilpaili kenttäratsastuksessa vaikeimmillaan CIC3-luokissa. Tamma oli oikeastaan varsinainen ruusukehai, eikä äiti-tytär-ratsuna toimiminen haitannut sen uraa. Tytär kilpaili esteillä ja koulussa ja äiti yhdisti lajit kenttäratsastuksen kautta. Kilpakentillä kaunis kimo nähtiin aina 17-vuotiaaksi saakka, jolloin takapolvivaivojen alkaessa haitata tamman ratsastuskäyttöä tamma päädyttiin vanhasukuinen tamma astuttamaan. 17-vuotias tamma ei ollut parhaassa iässä ensisynnyttäjäksi, mutta selvisi tehtävästä kunnialla. Vaikka useat kasvattajat kyselivät tammaa itselleen liisinkiin, jos hyväsukuisesta tammasta saisi toisenkin varsan, jäi varsa tamman ainoaksi. Loppuelämänsä se vietti leppoisasta eläkeläishevosen elämästä nauttien.

- Jälkeläiset

Varsa	Syntynyt	Isä/Emä	Omistaja
o/t.	00.00.0000	i/e.	VRL-
o/t.	00.00.0000	i/e.	VRL-

- Näyttelymenestys

NJ: 17.09.2016 Thirteen irtoSERT

- Kilpailukalenteri

KERJ: 40 sijaa 17.08.2016 Kisakeskus Lapland CIC3 1/8 18.08.2016 Kisakeskus Lapland CIC3 2/8 30.09.2016 Ros Cirein CIC1 4/39 23.03.2017 Brotherhood CIC3 2/34 25.03.2017 Brotherhood CIC3 3/34 29.03.2017 Brotherhood CIC3 1/34 20.03.2017 Kisakeskus Lapland CIC3 2/20 22.03.2017 Kisakeskus Lapland CIC3 4/20 24.03.2017 Kisakeskus Lapland CIC3 2/20 01.04.2017 Priton CIC3 1/32 11.04.2017 Priton CIC3 4/32 20.04.2017 Priton CIC3 2/32 04.05.2017 Priton CIC3 3/26 30.03.2017 Brotherhood CIC3 5/29 07.04.2017 Brotherhood CIC3 4/29 14.04.2017 Brotherhood CIC3 3/29 21.04.2017 Brotherhood CIC3 5/29 26.04.2017 Valeron Stud CIC2 1/30 04.05.2017 Brotherhood CIC2 1/9 05.05.2017 Brotherhood CIC2 2/9 06.05.2017 Brotherhood CIC2 1/9 11.05.2017 Ginger CIC3 2/30 21.05.2017 Adina CIC3 1/5 30.05.2017 Ginger CIC3 2/30 03.06.2017 Delicate CIC3 4/30 05.06.2017 Kettula CIC3 4/30 06.06.2017 Satulinna CIC3 2/30 10.06.2017 Satulinna CIC3 2/30 12.06.2017 Satulinna CIC3 5/30 13.06.2017 Satulinna CIC3 5/30 13.06.2017 Delicate CIC3 5/30 17.06.2017 Delicate CIC3 3/30 18.05.2017 Jadessa Warmbloods CIC3 3/30 22.06.2017 Ribcage's Warmbloods CIC3 2/11 24.06.2017 Tuiskula CIC3 3/30 25.06.2017 Tuiskula CIC3 2/30 27.06.2017 Satulinna CIC3 4/30 03.08.2017 Mörkövaara CIC3 2/25 04.08.2017 Mörkövaara CIC3 1/25 05.08.2017 Mörkövaara CIC3 5/25

- Päiväkirja

24. tammikuuta 2017: Estevalmennus (kirjoittanut omistaja)
Tänä aamuna olin ajanut Abgelegenheitiin pitämään isompaa kasaa valmennuksia. Pääasiassa ne olisivat kai ryhmävalmennuksia, mutta alkuun olin lupautunut pitämään muutaman yksityisvalmennuksen.

Ensimmäiseen valmennukseen sain valmennettavakseni Paistinpannu-orin. Sen nimi pisti minut hymyilemään, mutta seuratessani orin ja sen ratsastajan työskentelyä hymyni hyytyi nopeasti. Ori reagoi todella hitaasti kaikkeen, ja tuntui kulkevan koko ajan kuin puoliunessa. "Pistä siihen hevoseen vauhtia!" huusin ratsastajalle. Ratsastaja selvästi tosissaan yritti tehdä näin, mutta ei saanut oria juuri sen parempaan moodiin. Hyppäämisen aloittaminen hirvitti minua. Siitä ei seuraisi mitään hyvää, että tuolla tavoin hitaasti ja vaivalloisesti etenevä hevonen pistettäisiin hyppäämään. Puomit tulisivat lentelemään ympäri maneesia ja isosti, saa nähdä viitsisikö hevonen edes ponnistaa.

Yllätyksekseni ori hyppäsi yllättävän hyvin. Olihan laukan tahti aivan liian hidas, pidemmän päälle se kävisi jalkojen päälle ja tämän seurauksena ponnistuskin voimaton. Se oli kuitenkin melkein pelkästään positiivista, olin jo ällistynyt siitä, että Paistinpannu ylipäätänsä hyppäsi eikä vain syöksynyt esteen sekaan. "Okei, nyt mä olen nähnyt että se ori osaa hypätä. Mutta sun pitää saada se hevonen hereille. Älä anna sen kulkea tossa tahdissa, mieti nyt miten rankkaa toi hyppääminen on sen nivelille", sain uutta puhtia valmentamiseeni orin hypätessä.

Eihän ratsukon työskentely kovin hurmaavaa ollut vielä valmennuksen lopussakaan, enkä ollut viitsinyt nostaa estekorkeutta tappiin orin yhä liian huonon lähestymistemmon vuoksi. Olin silti suhteellisen tyytyväinen valmennukseen. Olihan sen alku ollut täyttä paskaa, mutta orilla ratsastanut hoitajatyttönen oli lopussa alkanut saada siihen jo vähän potkua valmennuksen loppupuolella.

12. helmikuuta 2017: Kouluvalmennus (kirjoittanut omistaja)
Tänään marssitin Paistinpannun heti aamuvarhaisella maneesiin. Kouluvalmennus starttaisi jo kahdeksalta, ja sitä ennen pitäisi saada laiskaa oria hieman heräteltyä. Muuten valmennuksesta ei tulisi yhtään mitään. Orin herättelemisessä olikin tehtävää. Se ei olisi malttanut millään ryhdistäytyä ja siirtyä kulkemaan paremmassa, korkeammassa muodossa, vaan halusi laahustaa eteenpäin turpa pitkällä ja kaikki paino etujaloilla. Huokasin syvään ja hartaasti. Yhtä toivoton meno jatkui myös varsinaisessa valmennuksessa. Edes muutamaan kertaan orin takapuolelle napauttamani muistutukset raipalla eivät saaneet oria motivoitumaan työskentelystä, se teki kaikkensa välttääkseen työntekoa. En ollut Paistinpannulla paljoa ratsastanut, mutta ne muutamat valmennukset, joissa olin sen selässä keikkunut, olivat menneet aivan surkeasti. Onneksi en ollut vastuussa orin liikuttamisesta.

26. maaliskuuta 2017: Maastoestevalmennus (kirjoittanut Veera Ruusula)
Hymähdin kuullessani miivin tämänkertaisen ratsun lempinimen, Paistinpannu, se kyllä laittoi hymynkaaren suupieliin. Ori tanssahteli ratsastajansa alla, kun kävelimme rinnatusten Abgelegenheitin maastoesteradalle, jossa pitäisimme tämänpäiväisen valmennustuokion. "Taitaa olla tänään aika virkeällä päällä. Lähtekääpäs verryttelemään itsenäisesti niin minä tutustun näille esteille", kuittasin ratsukolle, kun saavuimme pellonlaidalle. Lumi oli sulanut paikoitellen jo todella hyvin ja ruskeanvihreä maa pilkisteli sieltä täältä. Kierrellessäni esteitä huomasin, että ne olivat pysyneet talven jäljiltä todella hyvässä kunnossa. Vilkuilin aina välillä ratsukon suuntaan, ja huomasin että Paistinpannua sai tosissaan ratsastaa eteenpäin, jotta se liikkui puhtaasti. Orin alkukäyntien vireystila oli tipotiessään, kun se joutui työntouhuun.

"Parempi tuntuma miivi, ratsasta enemmän istunnalla, kuin ohjastuntumalla, vaikka senkin tulee pysyä vakaana", moitin hieman ratsukkoa. Miivi oli saanut tehtäväkseen tulla tukkiestettä ja tämän jälkeen porrasestettä, jotka olivat olleet eniten esillä lumisella pellolla. Paistinpannu oli pannut heti selväksi, että se ei olisi tänään mikään helpoin ratsastettava, joten laitoin Miivin tekemään ennen hyppyjä aina suuria volttikäännöksiä ja temponvaihteluita, joilla saataisiin nukuksissa olevaa oria hereille. Ensimmäiset lähestymiset olivatkin olleet todella tahmeita, mutta toistojen myötä homma lähti luistamaan. Paistinpannun hereille saatuaan orin hypyt olivat aika laadukkaita ja miivi pääsi myös pikkuhiljaa mukaan rytmiin, jossa halusin että ratsastaja ratsastaa ratsuansa enemmän istunnalla kuin ohjastuntumalla.

Porrasesteellä treenasimme hyviä ja tasaisia ylös nousuja ensiksi ravissa ja sitten laukassa. Paistinpannulla oli toisinaan pahatapa laskea päätänsä liian alas ja unohtaa työstää takajalkojansa aktiivisesti. Näiden ongelmien kanssa pakersimmekin sitten valmennuksen lopun. "Loppua kohden meno vain parani, vaikka onhan tuossa orissa vielä paljon työstämistä", lopettelin valmennusta.