Kettricken MPB

ERJ-I

Olin useasti ihaillut welsh part bredejä, sellaisia joilla oli kapasiteettia korkeammallekin kuin pikkuluokkiin. Omasta tallista löytyi myös pari rodun edustajaa, mutta tylsiä ja tavallisia kapasiteetiltaan. Sen vuoksi Kerttu vaikutti hyvältä hankinnalta, taitava tamma esteille upeista ja kauniista vanhemmista. Kertun ratsuttamisen aloituksen odottaminen oli tuskallisempaa kuin minkään muun hevosen kanssa, mutta päästyäni ensi kertaa selkään ja katseltuani tamman hyppyjä irtona olin varma, että tammasta kuultaisiin vielä. Kouluttaessa tammaa sain huomata sen olevan äärimmäisen helppo ja älykäs poni, ja peruskoulutus kesti puolet siitä, mihin olin nuorten ponien kanssa tottunut.

Hoitaessa Kerttu ei niskuroi, vaan antaa hoitajan tehdä työnsä rauhassa loppuun saakka, ja toivoo saavansa ylimääräisiä herkkuja ihan muuten vaan, tai edes hyvän käytöksensä ja hellyyttävän ulkomuotonsa takia. Tamma olisi luultavasti hyvä opetushevonen, mutta myös meidän tallillamme arvostetaan hyväkäytöksisiä ja helppoja hevosia, varsinkin jos niillä on kapasiteettia, joten Kertun myynti ei tule puheeksikaan.

Selkään päästessä tamma ei muutu miksikään hoitamisen kiltistä herkkuja kerjäävästä söpöläisestä. Se tekee täsmälleen sen mikä pyydetään, ja hyvällä päällä ollessan enemmänkin. Vaikka Kerttu onkin esteratojen kuningatar, osaa se silti koulukin. Koulussa tammalla on miellyttävät askeleet, ja se vastaa apuihin jo ennen kuin ratsastaja tietää antaneensa niitä. Vaikka neidillä ei ole starttiakaan koulussa takana, ei sillä ratsastettuaan voi kiistää sitä tosiseikkaa, että jos suvussa ei olisi ollut niin hienoja esteponeja, olisi Kertusta tullut kouluratojen tähti.

Esteradat sujuvat koulua paremmin, onhan ponilla takanaan monta sukupolvea esteponeja. Kilpailuissa on hyötyä tamman mahtavasta herkkyydestä, se tietää mitä pitää tehdä jo silloin, kun ratsastajan alitajunta pohtii asiaa. Kertulla on myös mahtava ponnistusvoima, ja se voittaa pienen kokonsa ja ketteryytensä vuoksi myös samalla tasolla kilpailevia, mutta tammaa 20 senttiä korkeampia puoliverisiä.

- Sukuselvitys

i. WV's Korbin wpb 50%, 145cm, tprn, ERJ-II	ii. WV's Kallistos wpb 50%, 148cm, rn	iii. Horror'ish Friday xx xx, 162cm, rnkm
		iie. Dwnbroke Fiona wB, 132cm, trn
	ie. WV's Sanpdragon wpb 50%, 135cm, m	iei. Lahthan ox ox, 146cm, mrn
		iee. Beaufort Glwysedd wA, 121cm, m
e. Glan Sibrydiad wpb 50%, 143cm, vkk, ERJ-II	ei. Anfad wb, 136cm, vkkkm	eii. Dawn Uero wB, 125cm, rnkm
		eie. Blodeuyn wB, 125cm, vkkkm
	ee. Fatima el Harim ox ox, 150cm, rt	eei. Quib al Zebac ox ox, 151cm, rtkm
		eee. Fiu ox ox, 147cm, rn

- Jälkeläiset

Varsa	Syntynyt	Isä/Emä	Omistaja
t. Truen ABG Ch KTK-II	15.03.2015	i. Tbelo Yemn	VRL-03777
o. Ercwlff ABG ERJ-III	20.03.2015	i. Ernesto Guevara Lime	VRL-13320

- Ominaisuuspisteet

KERJ: 1487.32 p. (vt 4)	ERJ: 3044.39 p. (vt 7)
KRJ: 1557.07 p. (vt 4)	VVJ: 1557.07 p. (vt 4)

- Päiväkirja

5. toukokuuta 2015: Tulevaisuuden suunnittelua
Kertun kanssa olimme treenanneet ahkerasti viime aikoina, ja olin uskaltanut ilmoittaa kauniin tamman ERJ-laatuarvosteluun hakemaan kolmatta palkintoa. Paremaan meillä ei olisi mahdollisuuksia, ja laskenlmieni mukaan kolmas palkinto saataisiin juuri ja juuri. Nyt palkinto oli haussa kuitenkin vain jälkeläisiä varten, kauniilla ponitammalla olisivat muut suunnitelmat tulevaiduuelleen kuin kolmas palkinto ERJ-laatuarvostelussa. Tähtäimessämme olisi saada jälkeläisille palkinnot laatuarvosteluista, niillekin riittäisivät ainakin alkuun kolmoset, jonka jälkeen petraisimme Kertun kanssa lisäpisteiden saralla ja lähtisimme kohti ensimmäistä palkintoa. Ennen sitä saattaisimme kädä kääntymässä myös VWY-laatuarvostelussa hankkimassa Kertulle arvokasta kokemusta muustakin esiintymisestä kuin kilpailemisesta.

Ratsastaessa tamman kanssa olin petrannut erityisesti tahdikkaita siirtymisiä sekä rauhallista laukkaa, esteradoilla kotonaan olevalle ponille reipas laukka ja nopeat käännökset olivat mieluisempia kuin kouluratsastustyyppiset hillityt askellajit. Kun Kertun oli saanut rauhoittumaan ja rauhallisempaan rutiiniin, olivat laatuarvosteluissa esitettävät askellajitkin hoituneet kauniisti ja tahdikkaasti sileällä. Heti nähdessään esteitä harjoiteltu hillitty lopputulos oli possa, mutta tamma saisi kilpailla vielä hetken, joten esteratsastusmoodia ei saanutkaan haudata kokonaan.

9. kesäkuuta 2016: Estevalmennus (kirjoittanut Veera)
Tänään valmennettavakseni saapui esteratsukko Miivi ja Kerttu-poni. Naisen tehdessä alkulämmittelyjä minä rupesin kasamaan viiden esteen sarjaa. Viritin maapuomeja verrytteltäväksi, josta kasaisin myöhemmin kahteen esteen sarjan. Kerttu näytti tekevän juuri sen mitä ratsastaja siltä pyysi. Maapuomit kolisivat hieman ja huomautin Miiviä paremmasta tuntumasta, vaikka Kerttu näyttikin olevan nöyrä.

Miivi nyökkäsi heidän olevan valmiina, joten aloin kertomaan mitä päivän estetreeni toisi tullessaan. Ensimmäisenä hypättäisiin pitkän sivun sarjaeste, niin että ensimmäisen esteen edestä tehtiin täyskaarto ja ns. takimmainen este hypättäisiin. Esteen päällä laukanvaihto ja tästä meno jatkuisi toiselle pitkälle sivulle, jossa oli yksittäinen okseri. Okserin jälkeen tulisi kääntyä lävistäjälle, jossa lankkueste, tästä sarjalle ja viimeisenä toiselle lävistäjälle jossa myös lankkueste. Ratsukko lähti suorittamaan hyvässä temmossa estetehtäviä. Ensimmäisestä täyskaarrosta tuli kumminkin hieman tiukka ja Kerttu hieman hämmentyi mikä ryppään esteistä tuli hypätä ja se kielsi. Miivi heilahti satulassa, kun ei ollut reagoinut tämmöistä. "Hyvin pysytty kyydissä", virnistin ja jatkoin: "Uusi lähestyminen vain." Nyt ratsukko selvitti hypyn mallikkaasti. Laukka vaihtui oikeaoppisesti esteen päällä ja meno jatkui hyvin seuraaville esteille. Kerttu näytti jo vähän intoutuvan, ja muistutin puolipidätteistä. Ensimäiselle lävistäjälle tuli hieman mutkitteleva tie, ja hyppy lähti vähän vinoon. Miivi korjasi esteen jälkeen kumminkin hyvin virheensä. "Muista johtava ohjasote selkeästi ja katse sinne minne olet menossa", neuvoin. Sarja ei tuottanut mitään vaikeuksia ja viimeinenkin este tuli hyvin. Ratsukko sai ottaa hetken verryttelevää ravia välissä ja sitten uusi yritys esteillä. Sain muistuttaa muutaman kerran pidätteistä, ja taas ensimmäiselle esteelle täyskaarron avulla tuli huono tie. Nyt Kerttu hyppäsi esteen, mutta tiputti puomit kolisten. Kiiruhdin korjaamaan estettä, ja en nähnyt okserilähestymistä. Lävistäjälle ratsukko tuli kumminkin hyvässä temmossa. Sarja ylittyi taas tyylikkäästi ja samoiten viimeinen este. "Otetaampas kerran vielä toi täyskaarron este, ja nyt teet hieman pidemmän kaarroksen, jotta kerkiät valmistautumaan", opastin. Nyt ratsukko selvitti tehtävän 10 arvoisesti ja tähän olikin sitten hyvä päättää estevalmennus tällä kertaa.

4. elokuuta 2016: Estevalmennus
Olin saapunut täänään estevalmennukseen Kertun kanssa muutaman kymmenen kilometrin päähän kotitalliltamme Abgelegenheitista. Kyseessä oli pääasiassa estepuoliverisiä kasvattava kilpatalli, mutta onnekseni siellä järjestettäisiin viikonloppuna muutama valmennus myös pienikapasiteettisimmille tapauksille. Saapuessani valmennukseen huomasin olevani lähinnä nuorten ratsastamien puoliveristen ympäröimänä, mutta se ei haitannut. Kyseessä oli ollut kaikille avoin valmennus, esteet maksimissaan 120cm. Missään ei ollut muita rajoitteita mainittuna, ja kertoessani tamman rotun sihteerille tämä oli ollut lähes innoissaan.

Valmennus oli hyvin antoisa. Valmentajamme suhtautui Kerttuun samalla tavalla kuin puoliverisiin eikä vähätellyt tammaa lainkaan rotunsa vuoksi. Kerttu hyppäsi hyvin ja kuunteli hyvin antamiani apuja. Muutaman kerran se pudotti verryttelyhyppyjen aikana, mutta siirtyessämme hyppäämään rataa se terästäytyi ja hypyt muuttuivat huolellisemmiksi. Myös valmentajan vaikeiksi luokittelemat linjat sujuivat pienikokoiselta ertulta hyvin suurikokoisten puoliveristen pudotellessa puomeja ahtaiden teiden vuoksi. Valmennuksen lopussa hypättiin yksi kellotettu rata 120cm korkeudella.

Ylpeänä saatoin sanoa Kertun hypänneen kaikkein nopeimman radan. Paikalla oli puoliverisiä, jotka hyppäsivät toki hyvin, mutta Kerttu oli niitä nopeampi. Saatoin olla todella ylpeä ponitammastani, joka oli pistänyt parhaansa peliin. Eihän kyseessä ollut kilpailu, mutta saatoin olla siitä huolimatta todella ylpeä tammastani. Ja ehkä jopa itsestäni, olinhan minä ollut se, joka oli ratsastanut tammalla valmennuksessa. Valmennuksen päätyttyä kävelin Kertun kanssa pitkät loppukäynnit kiertäen suuret, tallia ympäröivät laitumet. Tämän jälkeen saatoin pakata ponin traileriin ja lähteä kotimatkalle, onneksi lyhyelle sellaiselle, kohti omia tiluksiani.