- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Näyttelymenestys

- Päiväkirja

1. maaliskuuta 2026: Kohti laatuarvosteluja
Kuolo oli saanut viettää viime ajat unohtuneena pihaton perälle. Säyseän puoleinen ori sopi hyvin seuralaiseksi nuorille orivarsoille; se vietti mielellään aikaa ystävällismielisesti nahistellen, mutta osasi näyttää kaapin paikan tärkeiden asioiden (lue: ruoan) ollessa kyseessä. Nyt orivarsat saisivat pienen tauon leikkisetänsä seurasta, kun Kuolo saisi muuttaa seuraaviksi viikoiksi asumaan karsinassa ja valmistautumaan laatuarvosteluihin.

Manasin maaliskuun vaihteessa kuin taikaiskusta jäiseksi, loskaiseksi ja vesisateiseksi muuttuneen sään taituroidessani Kuolon kanssa kohti tallia. Itseni olin osannut varustaa nastakengillä, mutta enhän minä ollut osannut varautua siihen, että vain edestä kengässä olevalla orilla olisi pidon kanssa haasteita teitä pitkin kulkiessa. Laskin raudikon kulkemaan omia reittejään ojan piennarta pitkin. Se kelpasi hevoselle, loskan seasta oli nopeasti paljastunut viimevuotisia heinänkorsia, joita saattoi napata vauhdissa suuhunsa. Sokerit varmaan taivaissa ja käytöstavat vähän hukassa, mutta ehkä sillä ei ollut tässä hetkessä merkitystä. Kuukauden kuntokuuri vain, ja Kuolo pääsisi heti laatuarvosteluiden jälkeen jatkamaan pihattoelämäänsä nuorten paimennettaviensa kanssa. Kuolon kulkiessa ojanpohjia turpa maata viistäen lähetin vielä viestiä Tuukalle ja kysyin, ehtisikö hän lyömään orin takaa kenkään vielä tämän päivän aikana.

Tallissa Kuolo sai vain pikaisen harjauksen osakseen. Taka-ajatuksena oli lähinnä tarkastaa, että orilla oli kaikki niin kuin pitääkin. Karvattomia länttejä sillä oli siellä täällä; rapatessa roiskuu ja karvanvaihtoaikana karvat lähtivät härkkivän orivarsan mukaan tavallista helpommin. Iho ei ollut kuitenkaan ottanut osumaa mistään, en löytänyt edes paranemisvaiheessa olevia rupia. Ihan hyvä meno niillä taisi siis pihatolla olla. Takakaviot näyttivät oikein hyviltä kenkään lyömistä ajatellen. Kuolo alkoi olemaan muutenkin kengitysvälinsä loppupuolella, ehkä se kannattaisi kengittää ympäri, niin ei tarvitsisi olla heti muutaman viikon sisällä kengittämässä etupäätä uudelleen. Talvikelit olivat hokkikengille armollisia, arvioin samoja etukenkiä voivan käyttää vielä seuraavankin kengitysvälin ajan.

Lähetin Tuukalle seuraavan Kuolon kengitystä koskevan viestin, ja nappasin orin riimussa mukaani kohti maneesia. Ajatuksena oli ihan vain päästää Kuolo vapaaksi maneesissa. Se saisi esitellä, miten ja millaisella fiiliksellä se tällä hetkellä omaehtoisesti liikkui. Sen päälle rakennettaisiin siitä kisahevosesta, mitä Kuolo oli aikaisemmin ollut, sen verran, mitä kuukaudessa ehdittäisiin. Kuolon vanhat meriitit puhuisivat kyllä puolestaan laatuarvostelutuomareiden silmissä, mutta olisihan se mukava esittää ori mahdollisimman hyvässä kunnossa myös laatuarvostelupäivänä.

Alkulämmittelyjä riimussa kävellessä Kuolo seurasi minua rauhalliseen tahtiin kuin koira. Laskiessani sen vapaaksi meno muuttui silmänräpäyksessä, ja sainkin nähdä maneesilla aikamoista ilma-akrobatiaa ja salamannopeita suunnanmuutoksia. Varsapihatolla paimentaminen oli nähtävästi pitänyt nivelet notkeina ja lihakset elastisina, hymyilin orin menoa katsellessani. Hyvän tovin se jaksoi itsekseen rallitella, ennen kuin askellaji vaihtui laukasta letkeään raviin ja rintamasuunta kääntyi kohti minua. Hyvin olivat hevosemme lahjottuja, ei mennyt aikaakaan, kun Kuolo oli haistelemassa taskujani makupalan toivossa. Sellaisen se toki myös sai. Vielä pieneksi hetkeksi napsautin juoksutushihnan Kuolon riimuun kiinni, ja pyysin siltä lyhyesti kaikki askellajit molempiin suuntiin. Irti juokseminen oli saanut pahimmat virrat purkautumaan, ja Kuolo esitti liinassa oikein mallikelpoiset ja tasapainoiset suoritukset sekä oikeassa että vasemmassa kierroksessa. Siihen oli hyvä lopettaa päivän työskentely. Kävelytin oria vielä muutaman kierroksen maneesin ympäri, jonka jälkeen se pääsi karsinaan päiväheinien äärelle odottelemaan Tuukkaa, joka oli vastannut kengittävänsä orin iltapäivän puolella.

00. kuuta 2019: Merkinnän otsikko
Morbi mi. Quisque nisl felis, venenatis tristique, dignissim in, ultrices sit amet, augue. Proin sodales libero eget ante. Nulla quam. Aenean laoreet. Vestibulum nisi lectus, commodo ac, facilisis ac, ultricies eu, pede. Ut orci risus, accumsan porttitor, cursus quis, aliquet eget, justo. Sed pretium blandit orci. Integer id quam. Ut eu diam at pede suscipit sodales. Aenean lectus elit, fermentum non, convallis id, sagittis at, neque. Nullam mauris orci, aliquet et, iaculis et, viverra vitae, ligula. Morbi mi. Nulla ut felis in purus aliquam imperdiet. Maecenas aliquet mollis lectus. Vivamus consectetuer risus et tortor.