- Sukuselvitys

i. Aglienby oli suurikokoinen (172cm) tummanruunikko hollanninpuoliverinen ori, joka teki pitkän kilpailu-uran kouluratsastuksessa Grand Prix -luokissa. Se aloitti kilpailemisen 4-vuotiaana ja kuusi vuotta myöhemmin siirtyi korkeimpiin luokkiin, joista alkoikin tulla heti menestystä. Aglienbylle kertyi useita sijoituksia ja voittoja kansainväliseltä tasolta ja se oli maajoukkueessakin kolme kertaa. Saksassa asunut ori vaikutti paljon myös muualla Keski-Euroopassa ja olikin tuttu näky myös etenkin Belgiassa ja Alankomaissa. Luonteeltaan ori oli hyvinkin toimiva kilpahevonen, joka ei turhaan stressannut vieraissa paikoissa tai matkustaessa. Yksi huono puoli ruunikossa oli: se ei tullut toimeen muiden orien kanssa lainkaan, vaan pyrki tappelemaan aina kun sai tilaisuuden. Työskennellessä tätä ongelmaa ei onneksi ollut. Aglienby lopetettiin 24-vuotiaana hammasongelmien vuoksi. Jälkeläisiä orilla on yli sata, sillä se oli aikanaan hyvin suosittu jalostusori. Tummanruunikkoa käytettiin paljon maakohtaisten puoliveristen jalostuksessa, etenkin tietenkin KWPN-kantakirjassa, mutta myös ruotsalaisen puoliverisen jalostuksessa ori oli suosittu. Suomeen saatiin orin viimeisten elinvuosien aikana muutama annos pakastespermaa, joten Aglienbyn jälkeläisissä on myös muutamia suomalaisia puoliverisiä, kuten Agathoposkin on. Ori periytti vahvoja jalkoja, hyviä liikkeitä ja pääsääntöisesti varsin toimivaa kouluhevosen luonnetta.

ii. Astor oli hyvin komea oldenburginhevosori, jolta korkeutta löytyi 171cm. Tummanruunikko ori tuli tunnetuksi Kür-luokkien menestyksensä ansiosta ja Saksassa se saikin lempinimen ”Tanssiva Paholainen”, sillä ori tosiaan näytti tanssivan musiikin tahdissa. Ikävä kyllä myös lempinimen toinen osa oli varsin kuvaava: Astoria ei voinut kuvailla hyväluonteiseksi parhaalla tahdollakaan. Yleensä sitä sanottiin ilkeäksi, laskelmoivaksi ja kaikin puolin hankalaksi, mutta onneksi sen ratsastaja tuntui ymmärtävän oria ja saavan sen parhaat puolet esille. Arvokilpailumenestyjä Astor ei ollut eikä se koskaan kilpaillut GP-tasolla, mutta Intermediate II -luokissa tuli sijoituksia jonkin verran. Orilla oli ikää vain 16 vuotta kun se lopetettiin murtuneen etujalan vuoksi. Astor oli tarhaillessaan haastanut riitaa toisessa tarhassa olevan orin kanssa, rynninyt aidasta läpi ja kaatunut, minkä seurauksena sen jalka murtui. Huolimatta hankalasta luonteestaan oli tummanruunikko yllättävän suosittu jalostusori niin kotimaassaan kuin Belgiassakin. Jälkeläisiä sille ehti kertyä 78 ennen tapaturmaa ja senkin jälkeen syntyi vielä melkein kymmenen varsaa. Varsin tehokkaasti ori periytti hankalaa luonnettaan, mutta vastapainona myös erinomaisia liikkeitä ja raamikasta rakennetta. Melkein puolet orin jälkeläisistä on rekisteröity hollanninpuoliverisiksi, lisäksi löytyy niin oldenburgia, hannoveria kuin holsteiniakin.

ie. Svartbäck Rosana oli vahvarakenteinen ja tammaksi suorastaan raskas ruotsalainen puoliverinen. Korkeutta mustalta tammalta löytyi 168cm ja se oli vaativien kouluratsastusluokkien takuuvarma menestyjä monta vuotta. Aluksi Rosanasta piti tulla vain siitostamma, mutta sen potentiaali ja vilkkaus huomattiin jo varsana, joten kasvattaja päätti myydä sen. Tamman onneksi tunnettu belgialainen kilparatsastaja osti sen ja koulutti siitä mieleisensä. GP-tason kisatykkiä ei Rosanasta saatu tehtyä, mutta Vaativa A -luokissa se menestyi erinomaisesti, kahmien voittoja ja sijoituksia roppakaupalla. Kiltin ja sopeutuvaisen luonteensa ansiosta se tottui uusiin asioihin nopeasti, eivätkä rutiinien muutokset tuntuneet tammaa haittaavan lainkaan. Rosana oli 26-vuotias menehtyessään äkilliseen sydänkohtaukseen omalla laitumellaan. Siitostammana Rosana toimi erittäin hyvin, sillä sen emänvaistot olivat aivan omaa luokkaansa. Ehtipä tamma toimia varaemänäkin peräti neljälle eri orpovarsalle! Omia varsoja puoliverinen sai seitsemän, kuusi puoliveristä ja yksi ratsuponi. Näistä viisi päätyi kilpailemaan kouluratsastuksessa ja menestyivätkin erinomaisesti. Hyvää luonnettaan tamma ei kuitenkaan eteenpäin juuri periyttänyt, vaikka muuten hyvät puolensa varsoilleen antoikin.

e. Unimaginable oli hyvin terhakas, mutta kuitenkin maltillinen ja varsin fiksukäytöksinen punaruunikko suomalainen puoliverinen. Tamma kilpaili Prix St. Georges -luokissa hienolla menestyksellä, vaikka melko matalan säkäkorkeutensa (vain 163cm) vuoksi näyttikin yleensä paljon vaatimattomammalta kuin muut kilpailijat. Unima, joksi tammaa kutsuttiin pikkuvarsasta asti, oli tarkoitus kouluttaa pidemmällekin ja se olikin lähes valmis Intermediate I iluokkiin, mutta vain muutamaa viikkoa ennen ensimmäistä tämän tasoista kilpailua tamma kaatui maastossa pahasti. Sen molemmissa etujaloissa todettiin keskivaikeat jännevammat, minkä vuoksi sen kilpaura katkesi siihen paikkaan. Tamman kasvattaja ja omistaja oli hyvin pettynyt, mutta päätti pitää Uniman itsellään ja tehdä siitä siitostamman. Valitettavasti hänen taloudellinen tilanteensa kuitenkin heikkeni pian sen jälkeen kun punaruunikko oli astutettu ensimmäisen kerran ja hän joutui myymään tamman. Onneksi Unima löysi hyvän kodin ennen varsomistaan. Tässä kodissa se sitten viettikin eläkepäivänsä aina 21-vuotiaaksi asti, jolloin se alkoi ontua vasenta etujalkaansa vanhan jännevamman pahennettua, eikä tamman omistaja halunnut kiusata vanhaa ystävää kivuliailla hoidoilla. Siitostammana Unima toimi monen monta vuotta ja teki viimeiselle omistajalleen viisi potraa poikaa ja kaksi terhakkaa tammaa. Kaikkia tamman jälkeläisiä yhdistää ruunikko väri ja suuret, lennokkaat liikkeet. Luonnepuolta Unima ei sitten ihan niin hyvin periyttänytkään, sillä sen jälkeläisissä on melko erityyppisiä hevosia: laiskaa ja reipasta, fiksua ja hieman yksinkertaisempaa.

ei. Quinn oli erittäin komea punarautias oldenburg-ori, joka oli kotimaassaan Saksassa varsin pidetty näky koulukentillä. Se kilpaili useamman kauden Grand Prix -luokissa napsien tasaiseen tahtiin sijoituksia, mutta voittajana ori nähtiin harvoin. Luonteeltaan Quinn oli varsin herkkä, joten olikin onni, että sen ratsastajaksi päätyi jo pitkän uran tehnyt, rutinoitunut ammattikouluratsastaja, joka osasi tukea oria oikein. Liikettä ja lennokkuutta nimittäin kyllä löytyi, mutta 169cm korkea punaraudikko meinasi usein alisuoriutua tehtävistä, koska otti niin paljon häiriötä ympäröivästä hälinästä. Pitkän uran jälkeen Quinn siirtyi täysipäiväiseksi siitosoriksi suureen puoliverisiittolaan, jossa oli monia oreja ja kymmeniä tammoja. Tällainen levottomuus ja työntekijöiden suuri vaihtuvuus aiheutti orille kuitenkin pahan vatsahaavan, sillä se söi niin huonosti stressin vuoksi. Pitkään jatkuneiden oireiden vuoksi ori lopetettiin 18-vuotiaana. Herkästä luonteestaan huolimatta Quinn oli varsin suosittu jalostusori useammassakin puoliverikantakirjassa. Myös Suomeen syntyi orille yli kymmenen varsaa ja se olikin yksi aikakautensa suosituimmista oldenburginhevosista niin Saksassa, Belgiassa kuin Suomessakin. Se periytti isoja liikkeitä ja punaista sävyä melko tehokkaasti ja monen onneksi luonnettaan varsin vähäisesti.

ee . Rare oli aikoinaan Tanskasta monen muun hevosen ohella Suomeen tuotu tanskalainen puoliverinen. Silloin tammalla oli ikää vain kaksi vuotta, eikä se ollut kovin kummoisen näköinen: melko pienikokoinen ruunikko, jonka tuntui jäävän isompien ikätovereidensa jalkoihin jatkuvasti. Ei olekaan ihme, että Rare päätyi aluksi ratsastuskouluun, jossa se vuotta myöhemmin ratsukoulutettiin ja todettiin, että se on aivan liian vauhdikas ja lennokas opetushevoseksi. Pitkän myyntiajan jälkeen eräs naapurikunnan aloitteleva kilparatsastaja osti ruunikon tamman ajatuksenaan kilpailla sillä esteillä. Raren hyppytekniikka oli kuitenkin niin huono, että 164cm korkea puoliverinen päätyi taas myyntiin. Kierrettyään useamman kodin se laitettiin ratsutukseen tunnetulle kouluratsastajalle, joka veikin Rarea hurjasti eteenpäin. Lopulta hän osti tamman ja kilpaili sillä Vaativa A -luokissa kansallisella tasolla jokusen vuoden saavuttaen mukavasti sijoituksia. Eläköidyttyään kilpakentiltä Rare siirtyi siitostammaksi ja lopetettiin 22-vuotiaana ähkyn seurauksena. Varsoja ruunikko ehti tehdä kolme kappaletta, sillä se astutettiin ensimmäisen kerran varsin myöhään, eikä sen tiinehtyvyys ollut aivan huippuluokkaa. Kaikki nämä kolme jälkeläistä ovat ruunikkoja tammoja, jotka ovat tehneet hienot urat kouluratsastuksessa ja myöhemmin jalostuskäytössä, joten Raren tammalinja voi hyvin.

© Ireth

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Päiväkirja

00. kuuta 2020: Merkinnän otsikko
Praesent blandit dolor. In vel mi sit amet augue congue elementum. Morbi in ipsum sit amet pede facilisis laoreet. Donec lacus nunc, viverra nec, blandit vel, egestas et, augue. Vestibulum tincidunt malesuada tellus. Ut ultrices ultrices enim. Curabitur sit amet mauris. Morbi in dui quis est pulvinar ullamcorper. Nulla facilisi. Integer lacinia sollicitudin massa. Cras metus. Sed aliquet risus a tortor. Integer id quam.

00. kuuta 2020: Merkinnän otsikko
Morbi mi. Quisque nisl felis, venenatis tristique, dignissim in, ultrices sit amet, augue. Proin sodales libero eget ante. Nulla quam. Aenean laoreet. Vestibulum nisi lectus, commodo ac, facilisis ac, ultricies eu, pede. Ut orci risus, accumsan porttitor, cursus quis, aliquet eget, justo. Sed pretium blandit orci. Integer id quam. Ut eu diam at pede suscipit sodales. Aenean lectus elit, fermentum non, convallis id, sagittis at, neque. Nullam mauris orci, aliquet et, iaculis et, viverra vitae, ligula. Morbi mi. Nulla ut felis in purus aliquam imperdiet. Maecenas aliquet mollis lectus. Vivamus consectetuer risus et tortor.