- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Muu kilpailumenestys

- Päiväkirja

3. marraskuuta 2021: Kävelylenkillä (kirjoittanut VeeraR)
Ennillä oli ollut eilen kehonhuoltopäivä, eli hieroja vierailemassa. Tästä syystä tammalla olikin tänään rankemmasta liikutuksesta vapaapäivä, mutta käsky oli käynyt silti keksiä sen kanssa jotain pientä tekemistä. Päätinkin lähteä tamman kanssa ihan talutuslenkille katselemaan Syrjän tiluksia ja ehkä tamma saisi napsia hieman viimeisiä vihreitä vielä pientareilta välillä.

Hain Ennin tarhasta sisälle hieman harjattavaksi ennen lenkkiä, vaikka se ei kovin likainen ollutkaan. Tarvitsinkin lähinnä vähän pölysukaa ja kaviokoukkua kavioiden puhdistukseen. Tamma vaikutti siltä, ettei sitä kiinnostaisi lähteä yhtään kanssani työntouhuun, mutta piristyi ihan silmissä, kun se tajusi, ettei nyt laitettukaan varusteita niskaan.

Kävimme ensiksi kävelemässä hieman kentällä, jossa teimme muutamat voltit siellä olevien esteiden ympärille. Koska huomasin ratsukon lähestyvän kohti kenttää, siirryimme nopeasti eteenpäin, pois jaloista. Lähdimme kävelemään kohti tallin maastoesterataa, jossa ei tänään tietääkseni kukaan ollut treenaamassa. Kävinkin kierrättämässä Ennin kaikilla esteillä ja näin saimmekin lenkistämme erittäin hyödyllisen, sillä muutamille esteille tamma puhisi hieman, mutta sai nyt ihan rauhassa niihin tutustua. Erityisesti Enni tykkäsi esteistä, joiden vierellä pystyi pitämään pienen piknikin.

Olimme kävelylenkillämme noin tunnin verran, vaikkakaan kilometrejä tuskin kertyi montaa, niin ainakin tamma vaikutti tyytyväiseltä. Lopuksi otin Ennin kanssa käytävällä hieman porkkanavenytyksiä sivuille ja jalkojen väliin. Enni ei ihan ymmärtänyt jalkojen väliin kumartumista ja yrittikin kovasti aina peruuttaa porkkanan luokse, mutta pikkuhiljaa hiffasi myös mitä tässä hain takaa. Enni sai palata tämän jälkeen tarhaan kavereiden kanssa päiväheiniä syömään.

10. marraskuuta 2025: Kuraleikkejä
Voihan Enni, kirosin hiljaa mielessäni. Huomenna pitäisi olla heti aamulla Hornanhovissa kilpailemassa. Kilpailupäivää varten tammaa valmistellessani olin pessyt Ennin aamupäivällä maastolekin jälkeen, jättänyt tamman sisälle kuivumaan sekä mutustelemaan heiniä, ja vienyt päiväheinien jälkeen huolellisesti loimitetun ruunikon takaisin pihatolle. Nyt tullessani jakamaan yöheiniä, minua oli vastassa yltäpäältä savinen tamma, jonka päällä ei ollut loimen loimea.

"Perkele", pääsi suustani myös ääneen. Joutuisin vielä uudelleen pesupuuhiin, ja pakkohan se oli loimikin pihattotarhasta etsiä, ei arvokasta loimea voinut sinne jättää. Toivottavasti se olisi yhtenä palasena. Olimme vasta ostaneet vahvempaa kangasta olevia loimia osalle pihattoasukeistamme, kun leikit kaverien kanssa tuppasivat näkymään lisääntyneenä loimienkorjaustarpeena, eivätkä tavallista kestävämmästä kankaasta valmistetut loimet olleet ihan edullisia. Loimijumalat olivat onneksi tänään puolellani, ja löysin Ennin loimen vain muutaman metrin päästä ruokintapaikasta, vain häntäremmin kiinnitys irronneena.

Annoin Ennin haukata muutaman suullisen heinää ennen kuin julmasti vedin sen pois illalliseltaan. Harmaaksi rätiksi muuttunut loimi kulki hyvin heinäkottikärryjen pohjalla, ja Enni seurasi onneksi kuuliaisesti perässä kohti tallia kulkiessamme. Tallissa nakkasin Ennin hetkeksi tyhjään karsinaan odottamaan. Loimi sai ensin nopean huuhtelun pesupaikalla, sen jälkeen hain paikalle Ennin hieman hitaampaa huuhteluoperaatiota varten. Enni ei ollut kaikista mukavin pestävä. Varsana se oli kärsivällisestä siedätyksestä huolimatta hyppinyt pystyyn tuntiessaan juoksevan veden selkäänsä vasten; nykyään veden virratessa sen karvapeitteellä tyytyi tamma luikertelemaan paikallaan kuin käärme. Samalta näytti tamman käytös tänäänkin, kun jouduin käyttämään hyvän tovin saadakseni sinisenharmaaksi muuttuneen karvapeitteen takaisin tutun mustanruskeaksi. Kai Enni olisi pitänyt shampoollakin pestä, mutta kellon lähestyessä ilta yhtätoista en siihen enää ryhtynyt.

Huolellista huuhtelemista seurasi huolellinen kuivaaminen. Ensin hikiviilalla, sen jälkeen pyyhkeellä ja vielä kuivatusloimella. En lähtenyt uhmaamaan kohtaloa toista kertaa ja palauttanut Enniä pihatolle. Pidimme tallissa jatkuvasti muutamaa karsinaa tyhjänä juuri tämänkaltaisia tilanteita varten, ja pihattotamma joutui yöksi karsinan vankeuteen. Hyvin loimitettuna, totta kai. Tällä kertaa valitsin loimen jalkalenkeillä, ehkä ne pitäisivät sen häntälenkkiä paremmin paikallaan. Sen näkisi seuraavana aamuna. Jos tamma onnistuisi hankkimaan itselleen lantakuorrutuksen yön aikana, sitten kilpailtaisiin lantakuorrutetulla hevosella ja kerättäisiin kritisoivia katseita kilpailupaikalla.