Kievarinkujan Herttakuningas

KTK-III

© VRL-05186

Kievarinkujan Herttakuningas, Herkko, todella kokee olevansa nimensä veroienn. Karjas ori ei ole jokaisen käsiteltävissä, se ei ole taruhevonen, jonka kokematon heppatyttö kesyttää lempeydellään. Johdonmukaisuus, ympäristön huomioiminen ja ennakoiminen ovat oikeat avaimet Herkon kanssa toimimiseen.

Herkko asuu omassa pihatossaan tilustemme reunamilla. Sieltä se näkee, mitä lähitarhoissa tapahtuu, mutta ei stressaa itseään hermoraunioksi luurangoksi vahtaamalla tallinkäytävän liikennettä karsinastaan tai karjumalla tarhastaan jokaiselle ratsastettavaksi tulevalle tammalle. Pihatolla Herkko on ihan mukava käsiteltävä, asiat saa hoidettua niin kuin pitääkin. Hoitotoimenpiteet rupeavat tuottaa haasteita vilkkaamassa ympäristössä orin kerätessä kierroksia ja unohtaessa sitä käsittelevän ihmisen.

Herkon kanssa on maastoiltu aina paljon. Maastossa se on sopivan reipas menijä, ja malttaa kuunnella, mitä ratsastajalla on sanottavana. Jännittävissä tilanteissa ori kasvaa korkeutta kymmenen senttiä ja jää paikalleen puhisemaan, sen poistumista paikalta ei tarvitse pelätä. Itsevarma hevonen ryhtyisi tarvittaessa vaikka taistoon hirviä ja puimureita vastaan. Maastoesteet sujuvat siinä missä maastoilukin, rohkea hevonen menee epäröimättä sinne, minne pyydetään ja kykenee tekemään itsenäisiä päätöksiä hyppyjen suhteen.

Herkko ei ole helpoimmasta päästä ratsastaa kentällä. Ympäristö on yksinkertaisesti liikaa hormonihuuruiselle orille, ja se vaatii selkäänsä määrätietoisen ammattilaisen, jotta edes uran kiertäminen onnistuu. Tästä syystä Herkon kanssa onkin vietetty lukemattomia tunteja maneesissa myös kauniina kesäpäivinä. Maneesissa kaikki on helpompaa, ja oria pystyy oikeasti työstämään. Siitä saakin taiottua esille oikein osaavan hevosen; Herkko sekä kokoaa että ponnistaa. Ori on myös yllättävän letkeä tapaus, ja erilaiset sivuttaisliikkeet ovatkin sen paras ominaisuus kouluratsastuksen saralla.

Kuten arvata saattaa, kilpaileminen Herkon kanssa vaatii ammattitaidon lisäksi hermoja. Välillä kouluradalle on menty täysin verryttelemättä, välillä ennen esterataa on käyty ottamassa laukkavetoja kilpailupaikan lähimetsissä. Hyvien tulosten saaminen on ollut ihan tuurista kiinni, ja näin jälkikäteen ajateltuna en ymmärrä, miten olemme viitsineet edes yrittää sen kanssa kilpailemista, saati saada oria tekemään tulosta.

• Suku
• Kilpailut
• Päiväkirja