Syrjän Porupirske

KTK-kelp.

© rakennekuvan kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, muut tallin omaisuutta

Pulla on hyvä tyyppi. Niin kuvailisin kiiltäväkarvaista ruunikkoa, jos minun pitäisi tiivistää sen perusolemus yhteen toteamukseen. Se ei ehkä ole se tallin kaunein, osaavin tai älykkäin hevonen, mutta tamma yrittää aina parhaansa, ja aika usein se on ihan riittävästi.

Simppelin tamman kanssa kaikki on ollut alusta asti helppoa. Se on varsasta asti viihtynyt ihmisen seurassa, eikä uuden opettelu ole ollut liian jännittävää, vaan Pulla on suhtautunut varsasta asti uusiin asioihin rauhallisen kiinnostuneesti. Sen verran se myös sattuu olemaan lempinimensä mukainen, että ruualla kiinnostuksen saa tarvittaessa nostettua uusiin ulottuvuuksiin asti.

Tammaa käsitellessä ei siis tule yllätyksiä vastaan. Vain vihreää on vaikea vastustaa taluttaessa, muuten Pulla kulkee löysässä narussa käsittelijänsä rinnalla. Hoitotoimenpiteet voi suorittaa missä vain; karsinassa ruunikko pysyy paikallaan kiinni sitomattakin, käytävällä ympäristön hälinä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ulkona puomilla hoidettaessa Pulla seurailee ympäristöään rauhallisesti. Eläinlääkäri, kengittäjä tai hieroja, Pullaa saa väännellä ja käännellä mielensä mukaan, ainakin porkkanapalkalla.

Ratsain Pullasta löytyy hieman stereotypistä suomenhevosta. Se ottaa aikansa lämmetäkseen, liikaa ja liian nopeasti pyytämällä saattaa huomata istuvansa apujen läpi puskevan katujyrän kyydissä. Kun verryttelyn suorittaa rauhassa ja tammaa kuunnellen, on ratsastaminen huomattavasti mukavampaa molemmille osapuolille. Koulutustasoltaan tamma on rehellisesti Helppo A -tasoinen. Ei siitä kokoamaan ole ja laukan se vaihtaa ensin edestä ja vasta sitten takaa, mutta oman taitotasonsa tehtävät se suorittaa tyylipuhtaasti ja rennosti. Esteradoilla tehtävien vaikeutuessa liikaa vauhti ei valitettavasti korjaa virheitä. Parhaimmillaan Pulla onkin hypätessä maastoesteitä tai isolla derbykentällä, jolla tehtävät eivät tule liian nopeasti eteen.

Ajaessa Pulla on se sama hyvä tyyppi, joka se on aina muutoinkin. Aikansa se ottaa lämmetäkseen, kuten ratsainkin, mutta sen jälkeen sillä kelpaa esittää koulukokeen tehtäviä tai kurvailla kartioiden välistä, mikään ei tuota ongelmia. Koulutustasoa rajoittaa ehkä hieman sama kuin rataesteilläkin: kun tehtävät rupeavat tulemaan liian nopeasti eteen, Pullan ratkaisu olisi painaa kaasua. Maastossa ruunikko päästelee joskus ravivarustuksella ajellessa sellaista ravia, että sitä voisi luulla melkein ravihevoseksi, vaikka tamma tuleekin pitkän linjan ratsusuvusta.

Tamma on ollut ihan varsasta asti maastovarma kaveri, mutta lätäköt ovat aiheuttaneet eri näköisiä hyppyjä. Sen takia meillä oli pientä jännitystä siitä, saataisiinko siitä kenttä- tai valjakkohevosta ollenkaan, jos vesieste aiheuttaisi yhtä dramaattisia reaktioita kuin lätäköt taluttaen tai perähevosena. Ihme ja kumma, sekä ratsain että ajaen vesi ei ole koskaan aiheuttanut ongelmia. Ratsastaja selässä se menee mukisematta myös mereen, mitä se ei tänäkään päivänä taluttaen suostu tekemään.

• Suku
• Kilpailut
• Päiväkirja